Gekissimo.net - Opi ansaitsemaan rahaa webilläsi Internetissä!

Osakeyhtiölaki 2013 Sisäinen tarkastus – Tilintarkastajat ja kirjanpito

Seuraava artikkeli auttaa sinua: Osakeyhtiölaki 2013 Sisäinen tarkastus – Tilintarkastajat ja kirjanpito

Atilis

Vuoden 2013 laki on tuonut tähän lukuun joitakin merkittäviä muutoksia. Se on myös ottanut käyttöön useita lisävaatimuksia, kuten konsernitilinpäätöksen laatimisen, ylimääräiset raportointivaatimukset johtajille heidän raportissaan, kuten riskienhallintapolitiikan kehittäminen ja toteuttaminen, tiedot sellaisista äänioikeuksista, joita työntekijät eivät käytä suoraan. osakkeista, joihin järjestelmä liittyy jne. verrattuna vuoden 1956 lain vaatimuksiin.

1. Tilikirjat

Jokaisen yrityksen, kuten voimassa olevan vuoden 1956 lain vaatimuksen, on pidettävä kirjanpitoa rekisteröidyssä toimipaikassaan. [section  128(1) of the 2013 Act]. “Tilikirjanpidossa” on esitettävä a) kaikki saadut ja käytetyt rahat ja niiden yksityiskohdat, b) tavaroiden myynnit ja ostot, c) varat ja velat sekä d) menoerät, kuten voidaan määrätä. Yrityksen kirjanpito antaa olennaisesti täydelliset taloudelliset tiedot yrityksestä.

Lisäksi nykyisessä vuoden 1956 laissa sivukonttoreista säädetään, että jos yrityksellä on sivukonttori

Myös tilikirjoja ja asiaankuuluvia papereita voidaan nyt ajanmukaisesti ylläpitää sähköisessä tilassa [section  128(1) of 2013 Act].

2. TILINPÄÄTÖSSTANDARDIEN TUNNISTAMINEN

Useissa tapauksissa uudessa yhtiötä 2013 koskevassa laissa on säännöksiä, jotka sisältyvät myös vuoden 1956 lain 211(3C) pykälän ja vuoden 2006 osakeyhtiösääntöjen (2006) nojalla ilmoitettuihin tilinpäätösstandardeihin.

On tiettyjä eroja tavassa, jolla muutama termi on määritelty vuoden 1956 laissa. Vaikka joidenkin näiden termien eroilla ei välttämättä ole haitallisia vaikutuksia, tietyissä tapauksissa nämä erot voivat aiheuttaa täytäntöönpanoongelmia. Määritelmissä on eroja seuraavissa tapauksissa:

1. Osakkuusyhtiö

2. Ohjaus

3. Tytäryhtiö

4. Lähipiiri

Osakkuusyritys: Osakkuusyrityksen määritelmä asettaa tiettyjä haasteita, koska:

1. Se sisältää yhteisyrityksiä

2. Merkittävä vaikutusvalta määritellään “valvontaa … sopimuksen mukaisiin liiketoimintapäätöksiin”

3. Se eroaa tilinpäätösstandardin 23: Osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittely konsernitilinpäätöksessä mukaisesta osakkuusyrityksen määritelmästä

4. Osakkuusyrityksen ja yhteisyrityksen asemaa ei voida rinnastaa, koska määräysvallan aste, jota yritys voi käyttää tällaisissa yhteisöissä, vaihtelee merkittävästi. Vaikka yhteisyritysten tapauksessa “yhteinen määräysvalta” on liikkeellepaneva tekijä, yritys voi korkeintaan “osallistua” toiminta- tai rahoituspäätöksiin osakkuusyrityksen tapauksessa.

5. Vuoden 2013 lain pykälän selityksen osalta, jossa määritellään käsite “merkittävä vaikutusvalta”, on huomioitava, että jos yhtiöllä on määräysvalta [control has been defined in section 2(27) of the 2013 Act] Toisen yrityksen liiketoimintapäätösten osalta tällainen toinen yhtiö on itse asiassa tytäryritys eikä osakkuusyhtiö. Näin ollen termin “määräysvalta” käyttö merkittävän vaikutusvallan määritelmässä johtaa ristiriitaan kahden määritelmän välillä (osakkuusyhtiö ja tytäryritys).

Wuskon, että tilinpäätösstandardeissa, jotka ovat myös osa vuoden 1956 osakeyhtiölakia, ei saa määritellä uudelleen osakkuus-, määräysvalta- ja tytäryhtiöiden osalta ristiriitojen ja epäselvyyksien poistamiseksi. noudattamisvaatimuksissa. Ensisijaisen merkityksen omaavien tilinpäätösstandardien määritelmien käsite on jo otettu esille myös vuoden 1956 yhtiölain tarkistetussa luettelossa VI.

Lisäksi käsitteiden ‘osakkuusyritys’ ja ‘merkittävä vaikutusvalta’ määritelmät eivät ole myöskään yhdenmukaisia ​​tilinpäätösstandardeissa 18: Lähipiiritapahtumat ja tilinpäätösstandardissa 23: Osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpito konsernitilinpäätöksessä (AS 23) annettujen määritelmien kanssa. ).

Tytäryhtiöt: Tytäryhtiöiden tunnistamisen kannalta merkityksellinen käsite määräysvalta on määritelty vuoden 2013 lain 2 §:n 27 kohdassa. Vaikka tämä määritelmä velvoittaa pitämään “osuuden” yhtenä tekijänä, vastaava määritelmä AS:ssa

21: Konsernitilinpäätös (AS 21), viittaa ”äänivaltaan”. Tämä ongelma on olemassa, koska “tytäryrityksen” määritelmän välillä on samanlainen ero, jossa termillä “määräysvalta” on merkitystä voimassa olevan vuoden 1956 lain mukaan. [section  4(1) of the 1956 Act]. Vastaavasti, vaikka yhteisöä pidetään tytäryrityksenä konsolidoitua tilinpäätöstä (CFS) varten, viitataan vastaavaan kohtaan 21, mutta vuoden 1956 lain noudattamisen osalta viitataan tilinpäätöksen 4 §:n 1 momenttiin. 1956 laki.

Nyt kun vaatimus konsernitilinpäätöksen laatimisesta on sisällytetty itse vuoden 2013 lakiin, syntyy ristiriita siitä, pitäisikö tytäryrityksen tunnistamisessa ottaa huomioon vuoden 2013 lain mukainen määritelmä vai AS 21:n mukainen määritelmä. , yhtiö ei täytä joko vuoden 2013 lain tai AS:n vaatimusta.

Lähipiirin osalta, vaikka vuoden 2013 lain ja AS 18:n määritelmän välillä on olennainen ero, ero ei vaikuta tilinpäätökseen, koska tilinpäätöksessä esitettävät tiedot esitetään edelleen AS 18:n mukaisesti. .

3. KONSERNITILINPÄÄTÖS

Vuoden 2013 laki velvoittaa nyt CFS:n kaikille yrityksille, joilla on tytäryhtiö, osakkuusyritys tai yhteisyritys. [section  129(3)]. Konsolidointitavan on oltava sääntöluonnoksen mukaisesti AS 21:n vaatimusten mukainen.* Lisäksi vuoden 2013 laki edellyttää CFS:n hyväksymistä ja tilintarkastusta samalla tavalla kuin holdingyhtiön erilliset tilinpäätökset. [section  129(4)].

🔥 Empfohlen:  Kirjanpito jälleenmyyjille

CFS:n lisäksi vuoden 2013 laki vaatii myös erillisen lausunnon, joka sisältää sen tytäryhtiön (tytäryritysten) tilinpäätöksen keskeiset piirteet sääntöluonnoksen mukaisessa muodossa* [First proviso to section 129 (3)]. Lisäksi pykälän 137(1) mukaan yhteisön on toimitettava myös Intian ulkopuolisten tytäryhtiöiden tilit tilinpäätösten (mukaan lukien CFS) kanssa.

Vuoden 2013 lain 129 § edellyttää, että kaikki yritykset toimittavat lausunnon, joka sisältää tytäryhtiöiden tilinpäätösten keskeisiä piirteitä, CFS:n lisäksi vuoden 2013 lain 137 § edellyttää lisäksi, että yhteisöt, joilla on ulkomaisia ​​tytäryhtiöitä, toimittavat yksittäiset tilinpäätökset tällaisista ulkomaisista tilinpäätöksistä. tytäryhtiöiden sekä oman erillisen ja konsernitilinpäätöksen. Näistä vaatimustenmukaisuus näyttää olevan huomattava määrä päällekkäisyyksiä ja yrityksillä on lisätaakkaa.

Tämän seikan havainnollistamiseksi noudattaakseen näitä vaatimuksia yrityksen, jolla on maailmanlaajuinen läsnäolo ja jolla on tytäryhtiöitä sekä Intiassa että sen ulkopuolella, on täytettävä seuraavat:

1. Laadi sen erillinen tilinpäätös [section  129(1) of the 2013 Act]

2. Laadi CFS, mukaan lukien kaikki tytäryhtiöt, osakkuusyritykset ja yhteisyritykset (joko Intiassa tai sen ulkopuolella) [section  129(3) of the 2013 Act]

3. Laadi kaikille tytäryhtiöilleen, osakkuus- ja yhteisyrityksilleen yhteenveto niiden tilinpäätösten tärkeimmistä piirteistä [Provison to section 129(3) of the 2013 Act]

4. Toimita Intian ulkopuolisten tytäryhtiöiden erilliset tilinpäätökset Registrar of Companiesille (RoC) [section  137(1) of the 2013 Act].

Tämä tilanne osoittaa selvästi päällekkäisyyksien ja lisäkustannusten laajuuden, joita yhteisöille aiheutuu samojen tietojen toimittamisesta useissa eri muodoissa tai muodoissa.

Useiden sääntelijöiden asettamat erilaiset vaatimustenmukaisuusvaatimukset johtavat vaikeuksiin ja lisäävät vaatimustenmukaisuuden kustannuksia yrityksille.

Myös listaamattomien yritysten vaatimus CFS:n laatimisesta lisäisi huomattavasti vaatimustenmukaisuuden kustannuksia. Lisäksi sillä ei ole samanlaista tarkoitusta kuin pörssiyhtiön tapauksessa.

Koska on jo olemassa vaatimus liittää lausunto, joka sisältää tytär-, osakkuus- ja yhteisyrityksen tilinpäätöksen keskeiset piirteet, CFS:n laatiminen johtaa päällekkäiseen laatimiseen ja samojen tietojen esittämiseen eri muodoissa.

4. Tilin avaaminen uudelleen ja tilinpäätöksen tai hallituksen toimintakertomuksen vapaaehtoinen tarkistaminen

Yritys voisi avata uudelleen kirjanpitonsa ja laatia tilinpäätöksensä uudelleen tehtyään tätä koskevan hakemuksen valtiolle, tuloveroviranomaisille, SEBI:lle tai jollekin muulle lakisääteiselle sääntelyelimelle tai viranomaiselle tai kenelle tahansa muulle henkilölle. ja toimivaltainen tuomioistuin tai Tribunal on antanut määräyksen seuraavissa olosuhteissa (2013-lain 130 pykälä):

1. Asiaankuuluvat aikaisemmat tilit on laadittu vilpillisesti

2. Yhtiön asioita hoidettiin huonosti tarkastelujaksolla, mikä kyseenalaisti tilinpäätöksen luotettavuuden

Lisäksi yhtiö voisi ryhtyä vapaaehtoiseen tilinpäätöksen tai hallituksen toimintakertomuksen tarkistukseen, jos yhtiön johtajalle ilmenee, että yhtiön tilinpäätös tai hallituksen toimintakertomus ei ole 129 §:n mukainen. selvitys) ja vuoden 2013 lain 134 § (tilinpäätös ja hallituksen toimintakertomukset) joltakin kolmelta edelliseltä tilikaudelta saatuaan tuomioistuimen hyväksynnän. Tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta keskushallinnolle ja tuloveroviranomaisille ja otettava huomioon hallituksen tai viranomaisten mahdolliset esitykset ennen tällaisen määräyksen antamista.

Näiden erityissäännösten väärinkäytön estämiseksi pykälässä on määräys, jossa todetaan, että tällaista tarkistettua tilinpäätöstä tai kertomusta ei saa laatia tai jättää useammin kuin kerran tilikauden aikana ja tällaisen tilinpäätöksen tai selvityksen tarkistuksen perusteet on myös esitettävä yksityiskohtaisesti. julkistettava hallituksen toimintakertomuksessa sillä tilikaudella, jonka aikana muutosta tehdään (2013 laki 131 §).

Vuoden 2013 lain säännökset tilinpäätöksen ja hallituksen toimintakertomuksen uudelleen avaamisesta ja vapaaehtoisesta tarkistamisesta on SEBI:n vielä hyväksymättä osakelistautumissopimuksessa, joten pörssiyhtiöt voivat saada vastaavanlaista muutosta osakelistautumissopimukseen odotettaessa. kohdata tarpeettomia vaikeuksia.

5. Tilikausi

Vuoden 2013 laki on tuonut merkittävän eron käsitteen tilikausi määritelmään, joka on määritelty

Vuoden 2013 lain 2(41) tarkoittaa huhtikuusta maaliskuuhun.

Yrityksellä on useita syitä käyttää vuoden loppua, joka eroaa huhtikuusta maaliskuuhun. Näihin lukeutuvat yritykset, jotka ovat ulkomaisten yhtiöiden tytäryhtiöitä, jotka seuraavat eri vuoden loppua, tai yhteisöt, joilla on merkittäviä tytäryhtiöitä Intian ulkopuolella ja joiden on seurattava eri vuoden loppua jne. Näin ollen ei olisi asianmukaista määrätä yhtä vuoden loppua kaikille yrityksille. Koska vuoden 2013 laki ei edellytä erityisiä sääntöjä tai vaatimuksia tietyn vuoden perusteella, kuten verolakien tapauksessa, syy vuoden 2013 lain mukaiselle yhtenäisen vuoden päättymisen vaatimiselle näyttää olevan epäselvä.

🔥 Empfohlen:  Instapage Review 2023: Sisäinen katsaus aloitussivun luomiseen nopeasti

Lisäksi ministeriön viimeaikaiset ilmoitukset tai kiertokirjeet näyttävät viittaavan normeihin, jotka koskevat tuomioistuimen tai keskushallinnon hyväksyntää jne. hallinnollisissa tai menettelyllisissä asioissa. Näin ollen yritysten mahdollisuus hakea vapautusta tuomioistuimesta luo ylimääräisiä hallinnollisia ja menettelyllisiä esteitä, joista ei ole hyötyä yrityksille. Sen sijaan heidän on käytettävä lisäkustannuksia ja aikaa joko hakemalla vapautusta tai laatimalla useita tilinpäätössarjoja.

Aaudit ja audsetais

Vuoden 2013 laki sisältää laajoja muutoksia tilintarkastuksen ja tilintarkastajien alueella tarkastuksen tehokkuuden ja tilintarkastajien vastuullisuuden parantamiseksi. Näillä muutoksilla on epäilemättä huomattava vaikutus tilintarkastajan ammattiin. On kuitenkin huomattava, että näillä muutoksilla on myös huomattava vaikutus yritykseen ajan, ponnistelujen ja odotusten osalta. Uusien käsitteiden, kuten tilintarkastusyhteisöjen rotaatio ja ryhmäkanteet, lisäksi vuoden 2013 laki lisää merkittävästi tilintarkastajan vastuuta vuoden 1956 lakiin verrattuna.

1. Tilintarkastajien nimittäminen

Toisin kuin jokaisessa varsinaisessa yhtiökokouksessa vuoden 1956 lain mukaisesti, tilintarkastaja nimitetään nyt viideksi vuodeksi, ja nimitys on vahvistettava jokaisessa varsinaisessa yhtiökokouksessa. [section  139(1) of 2013 Act].

Lisäksi vuoden 2013 laissa säädetään, että yhtiön nimeämisen osalta yhtiön tilintarkastajaksi tulee yhtiöön kuulua vuoden 2008 osakeyhtiölain mukaan perustettu kommandiittiyhtiö. [Explanation to section 139(4) of 2013 Act].

Lisäksi vuoden 2013 laissa täsmennetään, että kun yhtiö, mukaan lukien kommandiittiyhtiö, valitaan yhtiön tilintarkastajaksi, vain ne osakkaat, jotka ovat tilintarkastajia, saavat toimia ja allekirjoittaa yhtiön puolesta. [section  141 of 2013 Act].

Vuoden 2013 lain 141 §:ssä säädetään lisäksi ylimääräisestä esteluettelosta ja ulotetaan kielto koskemaan myös omaisia. Vuoden 2013 lain pykälässä todetaan, että henkilö, jolla tai hänen sukulaisensa tai kumppaninsa omistaa yhtiön tai sen tytäryrityksen tai sen omistus- tai osakkuusyhtiön tai tällaisen holdingyhtiön tytäryrityksen arvopaperia tai osuuksia, joiden nimellisarvo on yli yksi tuhatta rupiaa tai määrätty summa; on velkaa yhtiölle tai sen tytäryritykselle tai sen holding- tai osakkuusyhtiölle tai tällaisen holdingyhtiön tytäryritykselle yli 1 00 000 rupiaa*; tai on antanut takauksen tai asettanut minkään kolmannen henkilön velkaantumisen yritykselle tai sen tytäryritykselle tai sen holding- tai osakkuusyhtiölle tai tällaisen holdingyhtiön tytäryritykselle 1 00 000 rupiaa* koskevia vakuuksia. voida valita tilintarkastajaksi. Lisäksi henkilö tai yritys, jolla on suoraan tai välillisesti liikesuhde yhtiöön tai sen tytäryritykseen tai sen holding- tai osakkuusyhtiöön tai tällaisen holdingyhtiön tai osakkuusyhtiön tytäryritykseen, on säädetyssä luonteessa. hylätä tilintarkastajan nimitys.

Olisi tärkeää huomata, että sääntöluonnoksessa sukulaisluetteloon sisältyy 15 suhdetta, mukaan lukien poikapuoli/tytär ja velipuoli/sisko.

Kelpoisuusrajoitus koskee myös henkilöä tai yhtiön osakasta, joka on toiminut tilintarkastajana yli kahdessakymmenessä yrityksessä, sekä henkilöä, joka on muualla päätoimisessa työsuhteessa. [section  141 (3)(g) of the 2013 Act].

Sukulaisen määritelmä ei anna tietoa Institute of Chartered Accountantsin (ICAI) määräämästä eettisestä säännöstöstä, joten tulkintaongelmia saattaa esiintyä. Vuoden 2013 laissa ei myöskään täsmennetä, mitä välillisenä intressinä pidetään, ja näin ollen ohjeiden puuttuessa olisi vaikea arvioida sen vaikutusta tilintarkastajan ammattiin.

2. Pakollinen kiinteä kierto

Vuoden 2013 laissa on otettu käyttöön tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen rotaatiokäsite. Siinä todetaan, että pörssiyhtiöiden (ja muiden yhtiöluokkien, jos voidaan määrätä) tapauksessa tilintarkastajat olisi vaihdettava viiden vuoden välein, jos tilintarkastajaksi nimitetään henkilö, ja 10 vuoden välein, jos tilintarkastajaksi valitaan. tilintarkastusyhteisön nimittämisestä, jolla on molemmissa tapauksissa yhdenmukainen viiden vuoden harkinta-aika. Lisäksi yhtiöt, joilla on yhteisiä kumppaneita eroavassa tilintarkastusyhteisössä, eivät myöskään ole kelpoisia nimitetyksi tilintarkastajaksi harkinta-aikana. Vuoden 2013 laki on sallinut kolmen vuoden siirtymäajan tilintarkastajien vuorottelun vaatimusten täyttämiseksi [section  139(2) of the 2013 Act]. Lisäksi vuoden 2013 laki antaa myös option

osakkeenomistajat vaativat edelleen tilintarkastuskumppanin ja henkilöstön kiertoa haluamillaan aikaväleillä [section  139(3) of the 2013 Act].

Tällä hetkellä, vaikka vuoden 1956 laissa ei ole tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön kiertoon liittyviä vaatimuksia, ICAI:n julkaisemassa eettisessä säännöstössä on vaatimus, että tilintarkastuskumppaneita on vaihdettava pörssiyhtiöiden osalta seitsemän vuoden välein. kahden vuoden tauko.

🔥 Empfohlen:  Oura Ring kertoo nyt, oletko todella yökyöpeli vai varhainen lintu

3. Muut kuin tilintarkastuspalvelut tilintarkastusasiakkaille

Vuoden 2013 laissa todetaan, että kaikki tilintarkastajan suorittamat palvelut edellyttävät hallituksen tai tarkastusvaliokunnan hyväksyntää. Lisäksi tilintarkastajaa on rajoitettu tarjoamasta erityisiä palveluita, joihin kuuluvat seuraavat:

1. Kirjanpito- ja kirjanpitopalvelut

2. Sisäinen tarkastus

3. Minkä tahansa taloudellisen tietojärjestelmän suunnittelu ja toteutus

4. Vakuutusmatemaattiset palvelut

5. Sijoitusneuvontapalvelut

6. Investointipankkipalvelut

7. Ulkoistettujen rahoituspalvelujen tarjoaminen

8. Hallintopalvelut ja muut mahdollisesti määrätyt palvelut (muuta palvelua ei ole määrätty*)

Lisäksi vuoden 2013 laissa säädetään, että tilintarkastusyhteisö ei voi tarjota tällaisia ​​palveluja suoraan tai välillisesti itsensä tai kumppaninsa, emo- tai tytäryhtiönsä tai minkään muun sellaisen yhteisön kautta, jossa tilintarkastusyhteisö tai muu kumppani yhtiöstä jolla on merkittävä vaikutusvalta tai määräysvalta tai jonka nimeä tai tavaramerkkiä tai brändiä yritys tai joku sen yhteistyökumppaneista käyttää [section  144 of the 2013 Act]. Vuoden 1956 laissa ei tällä hetkellä määritellä muita kuin tilintarkastuspalveluja koskevia vaatimuksia.

Näillä rajoituksilla pyritään saavuttamaan tilintarkastajan riippumattomuus. Tilintarkastajien riippumattomuus on olennainen osa yleisön luottamusta tilintarkastajien kertomusten luotettavuuteen. Tämä konsepti lisää julkaistujen taloustietojen uskottavuutta ja arvoa sijoittajille, velkojille, yrityksille, työntekijöille sekä muille sidosryhmille. Riippumattomuus on tilintarkastajan ensisijainen demonstrointikeino

yleisölle sekä sääntelyviranomaisille, joita tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt toimivat vakiintuneiden rehellisyyden ja objektiivisuuden periaatteiden mukaisesti. Näiden riippumattomuusnormien noudattamiseksi vuoden 2013 laissa säädetään yhden vuoden siirtymäajasta, eli tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön, joka tai joka on suorittanut tilintarkastukseen liittymättömiä palveluja vuoden 1956 lain voimaantuloa tai ennen sitä, on noudatettava säännösten mukaisesti ennen alkamispäivää seuraavan tilikauden päättymistä.

4. Yhteiset tarkastukset

Vuoden 2013 osakeyhtiölain mukaan yhtiön jäsenet voivat vaatia, että tilintarkastusprosessin suorittaa useampi kuin yksi tilintarkastaja [section 139(3) of the 2013 Act].

5. Tilintarkastajien vastuu

Tilintarkastajan vastuun laajuutta ja laajuutta on merkittävästi parannettu vuoden 2013 lailla. Nyt tilintarkastaja ei kuitenkaan ole alttiina vain erilaisille uusille vastuiden muodoille, vaan näitä voimassa olevassa vuoden 1956 laissa säädettyjä vastuita on myös tiukennettu. Tilintarkastaja on nyt ICAI:n lisäksi useiden sääntelijöiden valvonnassa, kuten National Financial Reporting Authority (NFRA ja NACAS:n korvaava elin) on nyt valtuutettu tutkimaan asioita, joihin liittyy tilintarkastajien ammatillisia tai muita virheitä. Rangaistussäännökset ja muut seuraukset, joihin tilintarkastaja voi nyt kohdistua vuoden 2013 lain mukaan, sisältävät rahallisia seuraamuksia, vankeusrangaistuksia, tilintarkastajan ja yrityksen hylkäämistä ja petoksen sattuessa jopa ryhmäkanteita.

6. Tilintarkastajan lisävastuut

Vuoden 2013 laki edellyttää tiettyjä uusia näkökohtia, jotka tulee käsitellä tilintarkastuskertomuksessa. Näitä ovat seuraavat:

1. Tilintarkastajien havainnot tai kommentit taloudellisista liiketoimista tai asioista, joilla on haitallinen vaikutus yhtiön toimintaan [section  143(3)(f) of the 2013 Act]

2. Tilinpitoon ja muihin niihin liittyviin seikkoihin liittyvät huomautukset, varaumat tai kielteiset huomautukset [section  143(3)(h) of the 2013 Act]

3. Onko yhtiöllä riittävä sisäinen talousvalvontajärjestelmä ja tällaisten tarkastusten toiminnan tehokkuus [section  143(3)(i) of the 2013 Act]

Sääntöluonnoksissa on määritelty muita raportointivaatimuksia, joihin sisältyy raportointi vireillä olevista oikeudenkäynneistä jne., jotka jo sisältyvät joko kirjanpitostandardeihin tai ICAI:n ohjeisiin ja jotka siten johtavat päällekkäisyyteen*.

Vuoden 2013 laki velvoittaa tilintarkastajan raportoimaan 30 päivän kuluessa sääntöluonnoksen mukaisessa muodossa valtiolle, jos hänellä on syytä epäillä, että sen toimihenkilöt ovat syyllistyneet tai syyllistyneet petosrikokseen. tai työntekijät* [section  143(12) of the 2013 Act]. Lisäksi, jos joku tilintarkastaja ei täytä yllä olevia vaatimuksia, hänelle on määrättävä sakko, jonka on oltava vähintään 1 lakh INR, mutta joka voi olla 25 lakh INR. [section  143(15) of the 2013 Act]. Yllä olevat vaatimukset täydentävät vuoden 1956 lain nykyisiä vaatimuksia.